Vastaus haasteeseen

 Sain haasteen Olivialta http://otamut.blogspot.com/ Kiitos! <3 <3 <3 Hyvät kysymykset muuten ! En osaa käyttää bloggeria joten jotkut tekstit näyttää vammalta mutta yrittäkää kestää..

Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their ''tagger'' and post it on threir blog. Then choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you.




1. Uskotko että voisit olla onnellinen melkein minkä näköisenä tai kokoisena tahansa?
  En usko että voisin olla täydellisen onnellinen ylipainoisena tai rumana. Olen valitettavasti sen verran pinnallinen ihminen. Voisin ehkä olla onnellinen tämän painoisena koska olen sitä vuosia ollutkin, kunnes keksin että haa! voin olla vielä onnellisempi alipainoisena. Kunnes siitä siis tuli hirveä päähänpinttymä etten voi olla onnellinen ennenkuin olen 50 kiloinen.

2. Minkä ikäisenä suutelit ensimmäisen kerran?

 13-vuotiaana sain ekalta "poikaystävältä" huonoja kielisuudelmia joihin en edes ollut valmis :D 15-vuotiaana ensimmäinen ihana suudelma.

3. Uskotko enkeleihin tai muuhun yliluonnolliseen?

 Uskon kuolemajälkeiseen elämään, enkeleihin ja aaveisiin. 

4. Lisääkö tieto tuskaa? 
 Ehdottomasti, mutta mielummin koen tuskaa ku elän esim. miehen kanssa joka on pettänyt selän takana ja pitänyt sen salaisuutena. Vaikka en tietäisi silloin mitään mutta äh vaikea kysymys mutta tiedätte mitä tarkoitan!

5. Oletko ulospäinsuuntautunut?
  Uusien ihmsiten kanssa tosi ujo, mutta kun tutustun olen erittäin seurallinen ja ulospäinsuuntautunut.

6. Pidätkö Suomesta?
 Ei ole parempaa kuin Suomen kesä. Siinä on ihanaa fiilistä. Mutta jotkut suomalaiset tavat ja pienoinen kulttuurin puute vähän häiritsee.

7. Paljonko vietät aikaa kavereiden seurassa? Entä perheen? Entä yksin?
  Äidin kanssa nään aika usein, muuta perhettä harvemmin koska asuvat kauempana. Poikaystävän kanssa asun yhdessä mutta haluaisin silti olla hänen kanssaan enemmän. Ystävien kanssa hengaan muutaman kerran viikossa. Loput ajasta totally alone.

8. Pidätkö itseäsi älykkäänä?
 Suhteellisen älykkäänä kyllä. Ehkä enemmänkin moraalisesti/tunneälyllisesti/tilannetajuisesti kuin minään matikkanerona.

9. Miten kuvailisit luonnettasi?
 Menevä, hauska, hassu ja hyvä kuuntelija. Toisaalta ylpeä, melankolinen ja helposti tulistuva.


10. Oletko mielestäsi kokenut rankan nuoruuden?
 Uudessa perheessä on ollut väkivaltaa ja ongelmia (ei minua kohtaan) mutta toisaalta en ole koskaan ollut esim. koulukiusattu vaan suhteellisen suosittu ja minulla on paljon ihania muistoja nuoruudestani <3


11. Ahdistaako voi innostaako kesä?
 50/50. Ihana kesäfiilis puskee rintaan mutta toisaalta koen omaavani liian vähän rahaa ja paskan duunin joka vie liikaa aikaa. Samoin poikaystävän duuni syö liikaa ihania kesäsuunnitelmia. 

ahmimista

  Toissapäivänä tapahtui jotain mitä mulle ei usein tapahdu: ahmin. Mieli sumeena söin kaiken mitä eteen sattui. Valitettavasti se ei jäänyt siihen, vaan sama toistui eilen. Ei tosin niin suuressa mittakaavassa. Toivottavasti näistä ahmisiskohtauksista ei tuu mitään tapaa koska tähän asti oon hyvin pystyny välttämään niitä. Haluutteko kuulla mitä mä söin? En kyllä haluaisi kertoa mutta toisaalta toivoin nyt tällä postauksella auttavani niitä jotka tuntevat hirveetä morkkista/pakokauhua/vedän itseni hirteen fiiliksiä ahmimisen takia, koska nyt näette: ette todellakaan ole yksin!


 Läskimaanantai aikajärjestyksessä alkaen kello 14.00


- Puolikas pizzerian pizza
- Kaakaokupillinen
- N. 8 sushipalaa
- Puoli purkkia pringlesejä
- Mansikoita
- Iso annos rasvaista vehnänuudelia lihalla

 Toi on mulle älytön määrä verrattuna siihen mitä onnistuneina laihdutuspäivinä syön. Toi on kelle tahansa järkyttävä määrä. Argh. Noh tämänkin päivän kalorit huitelee varmaan jo jossain lähemmäs tuhatta vaikka aijon tänään vielä syödä jotain. Toivotaan ettei paino nouse 58 kiloon tai muuten voi päästä itku (minulla oli tänään viisurileikkaus ja lääkäri suositteli jäätelöä). Ehkä syön jotain muuta kylmää.

 Ja nyt voin virallisesti todeta: EN SAAVUTTANUT KESÄTAVOITETTANI. Luuseri ja piste. Uusille lukijoille tidoksi: tavoitteenahan oli 55. jotain kiloa. Pääsin 56.5 kiloon.

ps. kiitos kun luette blogiani ja kiitos uusista lukijoista, love u <3 miten selviäisin ilman teitä??

Rakkaudella, Judy

Paino laskee?

  Hih arvatkaa mikä paino näkyi eilen illalla vaa'assa? 55.2 kg :D Mutta olin ollut about 30 tuntia syömättä ennen sitä joten en laske sitä totuudenmukaiseksi painoksi. Mutta että se tuntu hyvältä nähä se paino taas MUN vaa'assa! <3 Tänä aamuna oltiin taas 56:n puolella joten 57:lle on nyt heitetty hyvästit lopullisesti. Jes!

 Miltähän musta tuntuu sit ku näen vaa'assa 54 kg? Varmaan hypin kattoon. ;D En voi enempää kirjoitella koska olen töissä mutta tulin vaan kertomaan tän ilouutisen. Ehkä mulla ei olekaan nälkä ihan turhaan?

 Judy

Damdididam

 Ette tiedä mitä läskiä mä just katoin peilistä. Siis aivan saakelin ahistavaa paskaa nyt tämä. Ei vaan mee mun kaaliin että mitä vähemmän mä syön, mitä enemmän mä liikun, sitä nopeemmin mä laihdun ja sitä nopeemmin mä pääsen tästä vitun projektista eroon! En mä ole sortunut mihinkään ihmeellisiin herkkuteluihin mutta musta tuntuu että mulla ei oo vajekaloreita. Tuntuu että syön just sen verran etten liho mutta en myöskään laihdu. Vaaka näyttää joka päivä jotain 57.2-57.8 välillä. Ei sentään enää 58 kiloa mutta on tää niin helvetin turhauttavaa. En osaa laskea kaloreita tarpeeksi hyvin.

 Pitää mennä kauppaan ostamaan turvaruokia. Pitää laittaa uusi mekko kaverin valmistujaisiin. Pitää treenata käsiä ja vatsaa äkkiä etten ole ihan pömppö uudessa mekossa. Pitää värjätä hiukset ja meikata joka päivä. Pitää mennä duuniin että saan rahaa. Pitää pitää pitää. Huomenna haluaisin jäädä nukkumaan. Vaan en voi.


Judy

56.2 kg

  Kilo päivässä, mahdotonta! Joo joo tiedetään.. se on kropan kuivuutta koska join eilen viinikännit. Miten se oli ettei alkoholia kuukauteen? Noh, ainakaan en mennyt baariin vetelemään lonkeroita ja valkovenäläisiä ja pidin alkoholimäärät kohtuurajoissa. Sitäpaitsi korvasin nälkäni juomalla, tervettä! Eilinen kalorisaldo taisi kaikkineen kivuta sinne 900 kalorin paikkeille joten nou hätä. Hassua että darrassa mulla on aina alhaisempi paino. On se kumma kun kroppaa kuivaa vaikka on juonu koko illan ;).
 Mittanauhan mukaan musta on lähtenyt massaa vain ihan vähän mutta en kuitenkaan nää peilistä enää samanlaista norsua kuin noissa kroppakuvissa. Pitäsköhän mun uskaltaa ottaa uudet kuvat? Jos ne onkin ihan samanlaiset ni saatan masentua. Ehkä en ota sitä riskiä.

 Jäin miettimään edelliseen postaukseen saamaani kommenttia. Tosiaan, alussa maalini oli 55, nyt jo 50 kiloa. Olen siis jo kerran muuttanut tavoitettani viidellä kilolla. Edellisessä blogissani muistan alkusanoiksi sanoneeni että haluan laihtua ihan vähän ja saada pois turvonneen oloni, mutta en näyttää laihalta vaan terveeltä. Laitoin kuvia joissa oli normaalipainoisia mutta timmejä vartaloita. Sitten upposin syvemmälle ihaniin thinspo kuviin joissa olikin jo aivan laihoja ja alipainoisia vartaloita. Ja nyt haluan sellaisen. Ehkä siis olenkin sairas? Shit.

 Ehkä mun kuitenkin pitää laittaa kuvia että te ette kyllästy tähän blogiin.. kuten sanottu olen joskus todellinen tuuliviiri.

 Teidän, Judy

57.2 kg

 Kohta ollaan taas 56 kilon puolella. Liikunta ja vähän syöminen on auttanut koska katoin tänä aamuna mun mahaa ja se ei pömpöttänyt yhtään! :) Vaikka kuinka yritin pullistaa, se ei pyöristynyt. Tiedän sen johtuvan siitä että liikunta on saanut vatsalihakset hetkellisesti "tiukoiksi" eikä niinkään laihtumisesta. Olen pysynyt alle 1000 kalorin joka päivä ja harrastanut lupaukseni mukaan liikuntaa. En uskalla sanoa että olen pysynyt alle 900 kalorin koska joidenkin ruokien ravintoarvoja on tosi vaikea laskea. Jos parin päivän päästä painan 56 kiloa (siis 56 kilon puolella esim.56.9) uskallan ehkä luvata itselleni että painoni alkaa 55:llä kaverini valmistujaisiin mennessä <3 55 kiloa oli alkuperäinen maalini silloin kun ihan ensimmäisen kerran tajusin olevani plösö. Joten tavallaan voin olla onnellinen siitäkin. Mutta ei se enää riitä. 50 kiloa ja piste. Ei enempää ei vähempää.

 Luin jostain vanhasta trendi lehdestä jutun syömishäiriöstä parantuneista naisista. Heidän tarinansa kuulostaa tutulta. "Päätin laihduttaa 5 kiloa mutta siitä alkoi kierre joka johti 6 vuoden sairauskierteeseen" "Moni ei tajua sairastavansa syömishäiriötä ennenkuin huomaa olevansa pää pöntössä kuusi kertaa päivässä." Onko laihuuden/alipainon tavoittelussa aina kyse syömishäiriöstä? En nimittäin koe olevani sairas. Haluan laihan kropan mutta en mitään luuranko lookkia. Laihduttamien ei hallitse jokaista ajatustani ja päivääni. Käytännössä se vaikuttaa vain siihen miten paljon syön. Joskus koen toki syyllisyyttä syömistäni kaloreista mutta en oksenna sen takia tai vaivu viikon masennukseen ja itseinhoon. Itsetuntoni on siis melko terve, haluan vain olla laihempi kuin nyt. Haluan olla yhtä laiha kuin ennen. Vai onko tämä kaikki vain itsepetosta? Voiko olla että saavutettuani 50 kiloa se ei riitäkkän vaan haluan pudottaa vielä 5 lisää? Tulisiko minun oikeasti hakeutua hoitoon ennemmin tai myöhemmin? Onko niin että jos olisin terve, olisin tyytyväinen tähän normaalipainoon?

 Kertokaa mielipiteitänne, erityisesti te jotka olette sairastaneet anoreksiaa.

Naisten vaivoja

 Menkat alkoi tänään taaas kerran ja on vähän turvonnut kroppa. Mutta olen syönyt tosi vähän enkä ole sortunut mihinkään paskaan <3 Mun aivot on muutenkin nyt tosi hyvällä laihdutus asetuksella koska mun ei todellakaan ees tee mieli mätötä mitään. Osaan taas miettiä jokaisen valinnan kohdalla kaloreita ja ymmärrän jokaisen kalorin merkityksen. Joskus tulee niitä pohja vaiheita että en jotenkin tiedosta/välitä miten se ruoka oikeasti vaikuttaa muhun ja tähän projektiin. Olen jotenkin off- tilassa ja syön lasittunein silmin mitä huvittaa. Onneksi se on nyt taas ohi ja toivon että tää asenne vie mut pitkälle.

 Mun mielessä on kehittynyt sellasia thinspaavia mielikuvia itsestäni "sitten kun olen laiha". Onko muilla tällaisia? Eli siis kuvittelen itseni jossain tilanteessa, mahdollisesti myös päälläni olevat vaatteet ja kuvittelen mitä siinä tilanteessa tapahtuu ja miltä näytän ja mitä tunnen. Ihan hassua :D Voisin ehkä ensi postauksessa kertoa lisää näistä mielikuvista. Sellanen "unelmapostaus", miltäs kuulostaa?

 Sitten vielä:

Hyvä tytöt ja pojat te pystytte siihen, tsemppiä kaikille jotka räpiköivät samassa suossa. Ja ihanasti lukijoita mulla, kaikki ootte mulle älyttömän tärkeitä! <3

Rakkaudella, Judy